Roia: Teetä ja taikasusia

Tuota tarinaa on tullut nyt niin tasapaksulla sarjatulella, että päätin ihan itsenikin mieliksi kirjoittaa jotain oikean blogipostauksen tapaista. Ei sillä, että elämässäni tapahtuisi mitään kiinnostavaa Dragon Agen ja Facebook-ranttausten lisäksi, mutta kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran, yes? Aivan ensiksi, ennen kuin pääsen edes aloittamaan itse asiaa, haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita ja Roian tarinasta yleisesti kiinnostuneita~<3 Mielenkiintonne ja palautteenne ovat pitäneet kirjoituskoneet mukavasti hyrräämässä, eikä minulla ole ainakaan toistaiseksi ilmentynyt mitään tappavan luokan motivaatiokatoja! Se on todella paljon jos tietää, miten nopeasti minä normaalisti kyllästyn asioihin ja annan periksi.

 

Kirjoitusmaratonin iskiessä keitä ämpärillinen teetä ja ota kissa kainaloon kehräämään~

Mutta mitähän asiaa minulla oli? Minusta vaikutti hauskalta idealta kertoa teille kyseisen tarinakulun syntyhistoriaa, koska se on omalla tavallaan melko ironista. Roiahan on tarinana VANHA. Sain ensimmäistä kertaa kirjoitettua sitä ylös yläasteella, jolloin kävin kaksi vuotta luovan kirjoittamisen kursseja. Kyseessä oli hikisesti kolme sivua pitkä novelli, joka oli senastisen kirjoittajaurani tähtituote. Opettajamme ei ollut yleisesti kauhean innoissaan kirjoitustaidoistani (ja -tyylistäni?), mutta Roiasta hän piti erityisen paljon, ja nosti arvosanani 8:sta 9:ään pelkästään susipojumme ansiosta. Melko hyvin, eikö totta? Ja silti se vaikutti aivan kauhealta kuralta kun luin kyseisen pätkän uudelleen vähän aikaa sitten! En usko, että tulen koskaan julkaisemaan alkuperäistä novellia missään, koska a) se on tönkösti kirjoitettu ja yleiskauhea, ja b) koska siinä tapahtuu asioita, jotka aion kirjoittaa nykyiseenkin tarinakulkuun → spoilers!!

 

"Kylmä tuuli pyyhkäisi kehoani. Suljin silmäni. Tunsin, miten muutuin. Ilme vartijan kasvoilla oli  ensin yllättynyt, mutta vaihtui nopeasti peloksi kun hän ymmärsi, mitä hänellä oli vastassa." - Esimerkki vuoden 2009 novellista. Meno ei ole liiaksi muuttunut niistä päivistä. 

 

Itse tarinaan sain inspiraation unesta. Olen yleisesti unirakas, enkä ihan hörhöllä tavalla, ja ajoittain seikkailen nukkumaanmenon jälkeenkin ties minkälaisissa maailmoissa ja maailman kolkissa. Usein olen henkilöhahmo itse, ja niin oli Roiankin tapauksessa. Toki alkuperäiseen tarinaan on tullut monia muutoksia puhtaasti siksikin, että olen halunnut siistiä melko scifimäistäkin pohjaideaa realistisemmaksi, mutta peruslähtökohdiltaan Roian on sama kuin silloin yläasteaikoihin. Valkoinen susi, onneton pojannulikka ja kapinasta punainen taistelutanner, joka sai myöhemmin nimen Valenterra.

 

Roia kasvoi ideana päässäni monen vuoden ajan, mutta monesti yritin myös tallettaa sitä johonkin formaattiin. Piirsin jossain vaiheessa pikkusiskoni iloksi pieniä sarjakuvia, joissa seikkaili suloinen pikku-Garibree, mutta sen lisäksi olen YRITTÄNYT myös kirjoittaa tarinaa puhtaaksi. Viimeinen hatunnoston arvoinen yritys oli vuoden... öh 2013 (??) NaNoWriMo. Kyseessä on siis kirjoitushaaste, jossa on tarkoitus kirjoittaa 50 000 sanaa, eli kokonainen romaani, kuukauden määräajassa. Roian suhteen jouduin luovuttamaan jo kahden viikon jälkeen kun ranteeni pettivät ja elämä oli kurjaa, mutta viime vuonna minä sain tavoitteen täyteen romaanillani Haltia. Se ei ole myöskään järin hyvä, mutta onpahan ainakin olemassa.

 

 

 

Chibi-Garibree on Valenterran kauhu~

 

Oli miten oli, blogikirjoittaminen ja viikoittainen julkaisutahti sopivat minulle hyvin, ja tähän mennessä olen ylpeä tarinan kulusta. En ole aiemmin kirjoittanut ns. elämänkerrallista tekstiä, ainakaan ihan näillä mittapuilla, joten kokemus on ollut uusi ja virkistävä. Myös maailma tarinan ympärillä on paljon pidemmälle kehittynyt kuin muutamia vuosia sitten. Valenterran ympärysvaltiot ovat sentään olemassa ja suorassa vuorovaikutuksessa tarinan tapahtumiin, minkä lisäksi koko juonella on selviä päämääriä. Kirjoittajana en voisi olla tyytyväisempi, joten toivottavasti meno jatkuu samana vielä pitkään tämän jälkeenkin~!

 

 

Koska opiskelu on liian mainstreamia, kirjoittelen usein raakaversioita Roiasta luentojeni aikana. Kyseisessä kuvassa on myös random hahmodesigneja Valenterran kuningattarelle Namalmariélle.

 

Tämä kun on hyvä tilaisuus, niin anna teille ihan yleisestikin tilanneinfoa. Roia jatkuu viikottaista julkaisurytmiään marraskuuhun asti, minkä jälkeen otan törkeästi vapaata ja keskityn kirjoittamaan tämän vuoden NaNoWriMo-haastetta. Eli seuraa noin kuukauden tauko, jolloin tuskin postaan mitään tänne blogin puolelle. Mikäli teitä kuitenkin kiinnostaa wannabe-romaanini Armonantaja, niin sen etenemistä voi seurata koko marraskuun ajan täältä: http://nanowrimo.org/participants/hallavan/novels

Kyseiselle projektille ei ole vielä edes esittelyä, saati sitten kantta, mutta väsäilen niitä sitä mukaa kun olemattomuudeltani ehdin. Huomioikaa lisäksi, että NaNoWriMon sivut tulevat näyttämään vain sanamäärän, eivät itse tarinaa.

Kiitos vielä kaikille, viettäkää mukava syksy,

- Ruosteruusu >;DD